Aino Tillonen ja Paavo Kärki muuttivat vuodenvaihteessa Tapiolan Ateljeetaloon, jossa he asuvat ja työskentelevät Ateljeesäätiön stipendiaatteina seuraavat kolme vuotta. He ovat maalauslähtöisesti työskenteleviä kuvataiteilijoita ja maisteriopiskelijoita Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.
Haastattelu toteutettiin huhtikuussa 2026, jolloin kumpikin oli viimeistelemässä teoksia Kuvan Kevät -maisterinäyttelyyn.
Kertoisitteko hieman taiteellisista taustoistanne, ja minkä parissa työskentelette tällä hetkellä?
AT: Viimeaikaisissa öljyvärimaalauksissani olen käsitellyt muun muassa katsetta, muistia sekä yksityisen ja julkisen rajapintaa. Viimeistelen parhaillani teoksiani Kuvan Kevät -maisterinäyttelyä varten, jossa esitän suurikokoisen maalauksen ja veistoksellisia maalausfiguureja sen ympärillä. Kokonaisuuden lähtökohtana on toiminut taiteilijan työhuone ja sen lavasteenomaisena näyttelytilaan tuominen. Kuvan Kevään jälkeen muutama maalauksistani on mukana Lokalin kesänäyttelyssä Billnäsissä.
PK: Minäkin valmistaudun Kuvan Kevääseen, jossa minulla tulee olemaan esillä kaksi bussipysäkkiä muistuttavaa maalausinstallaatiota. Jatkan niissä viimeaikaisten teosteni aiheita, taiteen ja yhteiskunnan normien ja verkostojen käsittelyä. Kuvan Kevään kanssa samaan aikaan teoksiani on esillä Amos Rexin Generation 26 -näyttelyssä sekä yksityisnäyttelyssäni Tampereen Taidekeskus Mältinrannassa. Yksityisnäyttelyni tarkastelee menetyksen kokemusta ja kirjastoissa järjestettäviä taidenäyttelyitä.
Olette Tapiolan stipendiateljeeasunnon ensimmäiset stipendiaatit. Mitä valituksi tuleminen merkitsee teille?
PK: Valituksi tuleminen tuntuu lottovoitolta. Se tulee meille juuri oikeaan aikaan ja on kuin silta opiskelusta ammattilaisuuteen. Olemme todella etuoikeutetussa asemassa ja kiitollisia, kun voimme seuraavat kolme vuotta asua ja työskennellä tällaisessa paikassa.
AT: Lisäksi ollaan stipendiateljeen kautta päästy alusta asti tapaamaan muita taidealan toimijoita. Tuntuu, että saadaan tosi hyvät eväät heti uran alkuvaiheeseen ja voidaan tulevat vuodet keskittyä täysin omaan tekemiseen.
Miten arki on lähtenyt sujumaan ateljeeasunnossa?
AT: Ollaan viihdytty hyvin tähän asti. Toki siinä on vähän totuttelemista, että koti on kirjaimellisesti rakennettu työskentelyn ympärille, mutta toistaiseksi se on tuntunut toimivan. Espoo on myös meille uusi kotikaupunki ja on ollut kiinnostavaa tutustua Tapiolaan ja ympäristöön.
PK: Tavallaan arki ei ole muuttunut muuten kuin että työhuoneelle pääsee laskeutumalla makuuhuoneparvelta portaat alas. Kevään aikana ollaan jonkin verran jouduttu vielä käymään Kuvataideakatemialla maisterinäyttelyn tiimoilta, mutta viimeistään kesällä työskentely siirtyy täysin Tapiolaan. Kuluva kevät on ollut sen verran kiireinen, että arki on ollut pitkälti aukeamaisillaan oleviin näyttelyihin valmistautumista.
”Uudella työhuoneella huomaa, että ympäristö vaikuttaa heti siellä syntyviin teoksiin. Samalla työhuoneella työskennellessä myös toisen teosten vaikutus omiin on väistämätön. Ollaan jo puhuttu teosten tekemisestä yhdessä.”
Miten tila ja ympäristö vaikuttavat työskentelyyn?
PK: Siinä on hyvät ja huonot puolensa, että työtila on kotona. Välillä täytyy käydä ruokakauppaa pidemmällä haukkaamassa happea. Myös samassa huoneessa työskentely on meille uusi asia, vaikka ollaankin totuttu jakamaan työskentelyn arkea toisillemme aktiivisesti.
AT: Työskentelemme kummatkin usein jollakin tapaa paikka- ja tilannesidonnaisesti. Uudella työhuoneella huomaa, että ympäristö vaikuttaa heti siellä syntyviin teoksiin. Samalla työhuoneella työskennellessä myös toisen teosten vaikutus omiin on väistämätön. Ollaan jo puhuttu teosten tekemisestä yhdessä.
Tapiolan Ateljeetalossa asuu ja työskentelee 15 kuvataiteilijaa. Oletteko tutustuneet naapureihinne?
PK: Kutsuimme heidät kaikki kylään pullakahveille aika pian muuton jälkeen. Olemme saaneet naapureiltamme todella lämpimän vastaanoton.
AT: Emme tunteneet naapureita entuudestaan kovin hyvin, vaikka monen teokset tiesimmekin. Mahtui joukkoon muutama tutumpikin, kuten lopputyöohjaajani Leena Nio. Nopeasti tuli kuitenkin todella tervetullut olo, ja naapurusto vaikuttaa tosi yhteisölliseltä.
Mitä yhteisö merkitsee työskentelyllenne? Kaipaatteko kollegoita ympärillenne vai viihdyttekö paremmin omassa rauhassa?
PK: Meillä on kahdestaan jo oma pieni yhteisömme, kun on aina joku auttamassa tai kuuntelemassa, kun sitä tarvitsee. On kuitenkin hienoa muuttaa paikkaan, jossa naapurit ja stipenditoiminnan tahot muodostavat uuden turvaverkon ympärillemme.
AT: Samalla täytyy pitää huoli siitä yhteisöstä, joka on muodostunut pitkän opiskeluajan aikana. Ehkä siinä on yksi hyvä syy käydä välillä kodin ja työhuoneen ulkopuolellakin. Viihdytään hyvin kahdestaankin, mutta välillä tekee hyvää käydä ihmisten ilmoilla. Meillä on tapana tehdä kaikki yhdessä, mutta omaakin aikaa pitää löytää silloin tällöin.
Espoon kaupunki ja EMMA tukevat Tapiolan stipendiateljeetoimintaa. Millaista yhteistyötä teillä on niiden kanssa?
AT: Oltiin mukana EMMAn portfoliohaun juryssa, ja työhuoneellamme on jo ehtinyt vierailla EMMAn kuraattoreita sekä museonjohtaja Krist Gruijthuijsen. Espoon kaupungin kautta ollaan sovittu yhteistyöstä toisen asteen opiskelijaryhmien kanssa. He tulevat vierailemaan Kuvan Kevät -maisterinäyttelyssä kanssamme ja tutustumaan kuvataiteen opiskeluun ja ammattiin.
PK: Kirjotellaan parin kuukauden välein kuulumisia Ateljeesääätiön ja KulttuuriEspoon somekanaville ja tiedotetaan siellä myös tulevista julkisista tapahtumista. Syksyllä pidetään kaikille avoimet ovet työhuoneella. Espoon kanssa ollaan myös suunniteltu vielä varmistumatonta näyttelyä ensi vuoden puolelle. Saa nähdä, mitä kaikkea keksitään tässä kolmen vuoden aikana.
Mitä teillä on luvassa kesän näyttelyiden jälkeen?
AT: Edellä mainittujen lisäksi, meillä on tulossa tämän vuoden marraskuussa näyttely Sipoon Pesula Galleriaan yhdessä Jaakko Uljaan kanssa.
PK: Suunnitteilla olisi myös pitää hieman kesälomaa, sillä kulunut kevät on ollut intensiivinen ja työntäyteinen. Lisäksi jossain välissä täytyy ehtiä kirjoittaa maisterinopinnäyte ja valmistua loppuvuoden aikana.